Ihminen on lukenut suurin piirtein niin kauan, kuin ensimmäiset esi-isämme raapustelivat kuvioita kiveen luolissa. Ei silloinkaan kaikki niitä kuvioita osannut tulkita ja itseasiassa lukeminen ja kirjoittaminen olivatkin vain ylempien ihmisluokkien kuten aateliston ja papiston hallussa tuhansia vuosia – tavallista ihmistä ei päästetty oppimaan lisää, sillä hallitsijat tiesivät, että vaikka sanotaan opin lisäävän tuskaa, se myös lisää tietoa ja sitä kautta taitoja vastustaa tyranneja. Suomenkielisen aktiivisen lukijakunnan määrä oli vuoden 1860 vaiheilla vain noin 25 000 henkeä. Suomenkielisen sanomalehdistön nousu alkoi sekin 1870-luvulla. Vuosina 1870–1885 lehtien määrä kasvoi yhdeksästä 28:aan.

Lukeminen sivistää

Meillä länsimaissa on kaikilla lapsilla mahdollisuus ja velvollisuus mennä kouluun ja oppia perusasiat. Toiset haluavat oppia, ja toiset jäävät minimitasolle. Valitettavasti yhä vielä on maailmassa maita, missä kaikki lapset eivät pääse oppimaan kouluihin edes perusasioita, ja heille kerrotaan tietyt perusasiat, jotka voivat olla täysin vääristeltyjä ja näin syntyy ja kasvaa maailmaan ihmisiä, joilla ei ole mitään tietoa todellisuudesta, vain se heille kerrottu vääristelty kuva maailmassa. Tällaisia paikkoja löytyy niin Etelä-Amerikasta, Aasiasta, Afrikasta ja ehkä pahin esimerkki Pohjois-Korea, missä ihmisillä ei ole mitään tietoa siitä, millaista elämä oikeasti voisi olla. Lapsella lukemaan oppiminen on yksi virstanpylväs kielellisen kehityksen jatkumossa puhumaan ja kirjoittamaan oppimisen välissä. Suomessa lukemaan opetellaan tavallisesti 6–7-vuotiaana koulun ensimmäisellä luokalla, mutta noin kolmannes suomalaislapsista osaa lukea jo kouluun tullessaan Meilläkin Suomessa oli vielä 70-luvulla koulukirjoissa paljon siistittyä tietoa. Esimerkiksi toisen maailmansodan vaiheista ja suomalaisten tekemisistä ei saanut kertoa totuutta, saatikka sitten ns. vapaussodan eli sisällissodan todellisuudesta, muutenkin moni asia jäi vielä jopa 80- ja 90-luvulla pimentoon, kunnes saavuimme nykyaikaiseen tietoyhteiskuntaan ja internetin aikaan. Internet on lisännyt vapaan tiedon liikkuvuutta mutta samalla lisännyt myös väärän tiedon määrää ja saatavuutta, ja nyt onkin enemmän ongelma se, miten ihmiset osaavat suhtautua lukemaansa ja näkemäänsä kriittisesti, jos satoja vuosia on ihmisille kerrottu, että kirjoitettu sana on ”laki”.

Lukeminen ja nykyaika

Suomi on lukutaidon kärkimaita, mutta tason kehitys on kielteistä. Haasteita on erityisesti koulutuksen tasa-arvon turvaamisessa. Kotitaustan ja alueellisten erojen vaikutus oppimistuloksiin on kasvussa ja ero tyttöjen ja poikien osaamisessa on edelleen suuri. Noin joka kymmenes (11 %) suomalainen kuuluu heikkoihin lukijoihin, joille jatko-opinnot tai työhön sijoittuminen tuottavat vaikeuksia. Lukutaidoton ihminen jää helposti yksin. Lukutaito on yksi demokratian toteutumisen edistäjä, ja sen voidaan nähdä vahvistavan sosiaalista identiteettiä, yhteisöjen voimaantumista ja yhteiskunnallista tasa-arvoa. Siksi on tärkeätä pyrkiä edistämään lukutaidon kehitystä myös näillä alueilla, missä koulutuksella ei ole sitä arvoa vielä, mikä se on ollut yli sata vuotta länsimaissa.

Lukeminen lievittää stressiä

Sussexin yliopiston tutkimuksen mukaan lukeminen on tehokas tapa alentaa stressitasoa. Jo kuudessa minuutissa lukemisen jälkeen syke alkaa laskea ja lihasjännitys vähentyä. Kaunokirjallisuuden lisäksi sama vaikutus on tietokirjojen ja sanomalehtien lukemisella. Lukijan eläytyessä kirjaan vahvistuu hänen ymmärryksensä mielen teoriasta eli siitä, että muillakin ihmisillä on tietoisuus, omat tunteet ja omat ajatukset. Tämä puolestaan lisää empatiakykyä.